Ison-Britannian hallitsija, kuningatar Viktoria loi viktoriaanisen pukeutusmistyylin 1800-luvulla. Vaatetuksen tarkoituksena oli olla peittävää ja suojata auringolta. Hienojen naisten pukeutumiseen kuuluivat hansikkaat sekä pitsiset päivänvarjot. Viktoriaanisen ajan nainen käytti pitkiä hameita, krinoliineja sekä tyrnyyrejä. Myös tiukkoja luisia korsetteja sekä korkeita kauluksia suosittiin. Ulkoiltaessa hiukset saatettiin suojata empire-tyylisillä hilkoilla, eli boneteilla.
Tekstiiliteollisuuden kehitys
Muoti muuttui kuitenkin viktoriaanisen tyylisuunnan sisällä. Erityisen suuri vaikutus sen muutoksiin oli tekstiiliteollisuuden kehittymisellä, sillä teollinen vaatetuotanto halvensi vaatteiden 
hintoja. Teollisen läpimurron mahdollisti ompelukone, joka aiheutti 1870-luvulla sen, että muotivaatteisiin ommeltiin runsaasti erilaisia koristuksia ja hameet olivat täynnä monimutkaisia yksityiskohtia sekä laskoksia. Krinoliinin avulla valmistettiin valtavan suuria hameita, sillä enää ei tarvittu painavia alushameita. Ompelukoneen avulla muokattiin pukujen siluettia, hihoja, kaula-aukkoa sekä vyötärölinjaa. Myös pukeutumisen väriskaalat vaihtuivat tiuhaan.
Värien merkitys
Muotivaatteiden värien seuraaminen kertoi siitä, kenellä oli taloudellisesti mahdollisuuksia olla viimeisen muodin mukainen. Varsinkin vuosisadan alkupuolella kirkkaat värit olivat harvinaisia ja ne haalistuivat nopeasti. Tämä johtui siitä, että vaatteiden värjäystekniikat olivat vielä varsin alkeellisia.
Suosittujen värien joukosta löytyy esimerkiksi narsissinkeltaista, omenanvihreää, smaragdinvihreää sekä vanharoosaa. Vaatetus oli kaiken kaikkiaan raskasta, mutta koristeellista.
Viktoriaaninen mies pukeutui niin ikään muodollisesti, eikä paitahihasillaan sopinut esiintyä. Henkseleillä kannatettujen housujen vyötäröt olivat nousseet ja takit, liivit sekä hatut pysyivät suosiossa.
Tarkoituksenmukaisuus
Viktoriaanisena aikana pukeuduttiin tarkoituksenmukaisesti. Kotona käytettiin peittäviä aamupukuja ja kun lähdettiin ulos kävelylle, vaihdettiin toinen puku kävelemistä varten. Iltapukuun pukeuduttiin päivällistä ja juhlia varten. Iltaa kohti naisten pukujen kaula-aukot suurenivat ja puvuista tuli paljastavampia. Päiväsaikaan avokaulaisten pukujen alla käytettiin chemisettejä, eli eräänlaista paitaa jäljittelevää asustetta, jonka avulla koitettiin peittää liian avointa kaula-aukkoa. Iltapukeutuminen muuttui rohkeammaksi.
Rohkean iltapukeutumisen täydelliseksi vastakohdaksi muodostui surupukeutuminen edesmenneen henkilön muiston kunnioittamiseksi. Naiset pukeutuivat mustiin, malliltaan yksinkertaisiin pukuihin. Lesket käyttivät suruhuntua. Miesten pukeutuminen oli jo muutenkin tummasävyistä, joten heidän pukeutumiseensa suru ei vaikuttanut. Kuningatar Viktorian puolison kuoltua Viktorian suruaika kesti koko kuningattaren loppuelämän ajan. Tämä näkyi kuningattaren pukeutumisena mustiin pukuihin.